Blofeldin kolmas tuleminen

Perjantaina 30.10 Suomen ensi-iltaan tullut SPECTRE jatkaa James Bondin tarinan päivittämistä nykyaikaan. Casino Royalessa ja Quantum of Solacessa synnytettiin uusi Bond. Skyfallissa aloitettiin matka Bondin henkilökohtaiseen menneisyyteen ja mieleen samalla kun agentin ympärille kasattiin salaisen palvelun ”lähitiimi” eli M, Q ja Moneypenny. Neljännessä Daniel Craigin Bondissa näyttämölle saapuu Bondin arkkivihollinen - Ernst Stavro Blofeld.

Lurjuksien lurjus

Ian Fleming loi kolmessa kirjassaan (Pallosalama, Hänen majesteettinsa salaisessa palveluksessa ja Elät vain kahdesti) kuvan täysin paatuneesta, häikäilemättömästä ja vallanhimoisesta konnasta, joka pyrkii tavoitteeseensa keinoja kaihtamatta. Tämän ruumiillistuma on SPECTRE, Blofeldtin johtama rikollisjärjestö, joka on eräänlainen rikollisten verkosto, mutta samanaikaisesti tiukasti Blofeldin alaisuudessa toimiva järjestö, jonka perusvastustajat ovat Englannin salainen tiedustelupalvelu ja CIA – etenkin silloin vanhaan aikaan.

Vuonna 1961 ilmestyneessä Pallosalamassa Ian Fleming esittelee kirjan viidennessä luvussa kansainvälisen rikollisuus- ja terroristijärjestön S.P.E.C.T.R.E. ja sen suvereenin johtajan. Ernst Stavro Blofeld syntyi 28.5.1908 Puolan Gdyniassa kansainväliseen perheeseen: äiti oli kreikkalainen, isä puolalainen. Kotikasvatusta ja koulukasvatusta täydensivät valtio-opin ja kansantalouden opinnot Varsovan yliopistossa, jonka jälkeen opinnot jatkuivat vielä konerakennuksen ja radiotekniikan osalta Varsovan teknillisessä instituutissa.

Samana vuonna kun Hitler astui valtaan Saksassa vuonna 1933, Blofeld meni töihin Puolan posti- ja lennätinhallituksen pääkonttoriin. Blofeld ymmärsi pian, millainen arvo konttorin läpi kulkevissa kaapeli- ja lennätinsanomissa oli. Poliittisen ilmaston kiristyessä tiedoista tuli arvokkaita – vihollisille. Niillä hän tienasi alkuomaisuutensa myymällä tietoja niin Saksaan, Ruotsiin kuin Yhdysvaltoihin, kunnes hän epäili olevan aika lopettaa ja siirtyi Puolasta Euroopan kautta Turkkiin, jossa hän seurasi sodan kulkua ja valitsi puolensa sen mukaan, kuka oli voitolla.

Nuorta Blofeldia Fleming kuvaa salskeaksi ja lihaksikkaaksi, olihan hän nuorena harrastanut painonnostoa. Pitkä, charmantti ja karismaattinen Blofeld oli vuosien saatossa kuitenkin lihonut yli satakiloiseksi ja isomahaiseksi, lihaksiltaan veltostuneeksi keski-ikäseksi mieheksi.

The Special Executive for Counterintelligence, Terrorism, Revenge and Exortion eli Vastavakoilun, terrorin, koston ja kiristyksen erikosjärjestö S.P.E.C.T.R.E. oli Blofeldin luoma imperiumi, joka oli muodostettu tuottamaan voittoa ja jolle Blofeld antoi koko elämänsä.  

Taistelu maailman herruudesta saa kuitenkin yllättävän käänteen kirjassa Hänen majesteettinsa salaisessa palveluksessa, kun Blofeld kostaa Bondille surmaamalla tämän vastavihityn puolison Tracyn. Bondille ei jää muita vaihtoehtoja kuin lähteä henkilökohtaiselle kostoretkelle kirjassa Elät vain kahdesti. Se johtaa Blofeldin kuolemaan.

”Bond polvistui kädet kouristuksenomaisesti Blofeldin kurkkua kuristaen. Hän ei nähnyt mitään, eikä kuullut mitään hirvittävässä verenhimonsa puuskassa”

Blofeldin tarina on Flemingin tutkielma pahuuden kehittymisestä ihmisessä. Älykkään, mutta moraalittoman ihmisen kohtalo on hulluus ja mielipuolisuus, yhtä lailla kuin toisella puolella olevan agentin James Bondin. Blofeldissa tuo pahuus näkyi myös hänen fyysisen olemuksen muuttumisessa salskeasta nuorukaisesta lihavaksi ja irvokkaasti hymyileväksi moraalittomattomaksi mielipuoleksi.

Käsi joka silitti kissaa

Fleming loi Blofeldille kirjoissaan menneisyyden, jonka mädännäisyys ja häikäilemättömyys eivät jää lukijalle missään vaiheessa epäselväksi. Blofeldtilla ei ole omatuntoa, eikä moraalia. Tämä inhimillinen pahuus ei elokuvassa kokonaan katoa, mutta pikemminkin Blofeldista ja hänen järjestöstään tulee poliittinen toimija elokuvissa Elät vain kahdesti, Hänen majesteettinsa salaisessa palveluksessa ja Timantit ovat ikuisia.

On mielenkiintoista, kuinka paljon hänen hahmonsa muuttui kirjoista elokuviin. Blofeld esiintyy Flemingin Bond-sarjan jälkipään kirjoissa, jotka kirjoitettiin vuosina 1961-64. Siirtymä elokuviin oli vain muutama vuosi, mutta pahuuden ilmentymän sijaan hänestä tuli kylmän sodan osapuolten välissä keikaroiva riidankylväjä, joka pyrki maksimaalisen voitontavoittelun lisäksi saamaan aikaan maailmojen sodan Yhdysvaltojen ja Neuvostoliiton välille.

Ajan henki muuttui 1960-luvulla. Kun vuosikymmenen alkupuoli oli vielä kiinni sodan jälkeisessä maailmassa, vuosikymmenen loppu ennakoi uutta aikaa, jonka yhtenä piirteenä Neuvostoliitto ja Yhdysvallan kilpailivat avaruuden valloittamisesta. Oli luonnollista kytkeä Blofeldin ja Bondin kamppailu kilpajuoksuun avaruuden valloittamisesta ja irtaantua näin Flemingin kirjoista kohti elokuvien itsellisempää elämää, jossa suhde kirjoihin muotoutui hyvinkin löyhäksi. Elokuvissa Blofeldille luotiin myös symboli – sylissä oleva valkoinen kissa.

Viimeisen kerran Blofeld esiintyy Erittäin salaisen prologissa, jossa Bond saa viimein kostettua  vaimonsa surman ja Blofeldin pois elävien kirjoista.

Pahuuden paluu

Daniel Craigin elokuvat ovat raottaneet ovia henkilökohtaiseen James Bondiin, hänen menneisyyteensä ja ihmisyyteensä. Nuo raotukset ovat saaneet kuitenkin enemmän aikaan kysymyksiä ja uteliaisuutta. Aikamme hengen mukaista on kysyä – kuka James Bond on ihmisenä ja tämän tutkimiseen sopii vihollinen, jolla on henkilökohtainen suhde Bondiin - tämän kärsimysten käsikirjoittaja.

Blofeldt on aikansa kuva, mutta kolmannella tulemisellaan häneen piirtyy jotain kerroksellista, jopa ikuista. Viitteet kahteen ensimmäiseen Blofeldtiin ovat ehdottomia, mutta kun länsimaiset tarinat Kainista ja Abelista alkaen vyöryvät erilaisina kuvallisina ja sanallisina tuokiollisina viitteinä eteemme, elokuva muuttuu kulttuurimatkaksi erilaisiin historiallisiin kerrostumiin. Silti, vaikka kulttuurihistoriallinen analyysi on hauskaa ja myös tärkeää, sen ylitse kulkee kiinnostuminen ja uteliaisuus tarinoihin. Tarina on aina historiallinen, joskus myös ikuinen.